7.6.1985

Elimäen kihlakunnanoikeuden päätös 5.6.1984

A:n B:lle 4.4.1984 tiedoksi toimitetun haasteen, nojalla ajamasta kanteesta kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että sama kihlakunnanoikeus oli 10.5.1983 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä tuominnut Onerva Hellin ja A:n avioeroon sekä 7.6.1983 julistamallaan päätöksellä määrännyt asianajaja M:n pesänjakajana toimittamaan osituksen pesässä. M oli sittemmin 1.11.1983 toimittanut osituksen. Osituksessa oli A:n varoihin luettu Opel 2 D Kadett -merkkisen henkilöauto RJO-443 varallisuusarvo 40.000 markkaa, koska pesänjakaja oli katsonut, että A oli väärinkäyttänyt vallintaoikeuttaan omaisuuteen, johon B:llä oli avio-oikeus, sekä muutoinkin oloihinsa soveltumattomalla menettelyllä oleellisesti vähentänyt avio-oikeuden alaista omaisuutta avioliittolain 94 §:n tarkoittamalla tavalla ja B:lle oli näin ollen tuleva vastiketta mainitun arvon mukaan laskettuna.

Edelleen kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli luovutustodistuksella 27.2.1980 luovuttanut vastikkeetta pojalleen X:lle omistamansa Opel 2 D Kadett -merkkisen henkilöauton rekisteritunnus RET-882, joka oli rekisteröity X:lle 28.2.1980. Sittemmin Auto-Kymi Oy:stä oli 16.11.1982 tehdyllä tilaussopimuksella ostettu edellä mainittu 43.600 markan hintainen henkilöauto RJO-443 luovuttamalla vaihtoautona henkilöauto RET-882, jollin hyvityshinta oli ollut 27.600 markkaa. Lisäksi X oli maksanut välirahaa 16.000 markkaa. Auto oli rekisteröity hänen nimiinsä 3.1.1983 ja auton haltijaksi merkitty A. A:lla ei ollut viimeksi mainitun auton hankkimisaikaan ollut muuta autoa, mutta X:llä oli tuolloin ollut muukin vanha auto. Vuodelta 1981 toimitetussa verotuksessa A:lla oli ollut verotettavaa varallisuutta muun muassa kulkuväline 14.210 markkaa.

Edellä olevan perusteella kihlakunnanoikeus on katsonut, että A oli, kuten pesänjakaja oli todennut, käyttänyt väärin oikeuttaan vallita avio-oikeuden alaista omaisuuttaan ja B:llä siten oli oikeus avioliittolain 94 §:n mukaan saada vastiketta omaisuuden vähentymisestä. Koska pesänjakajan toimittamassa osituksessa kuitenkin oli luettu A:n varoihin kysymyksessä olevan auton RJO-443 koko varallisuusarvo, vaikka esitetyn selvityksen mukaan auton omistajaksi merkitty X oli suorittanut omista varoistaan 16.000 markkaa, kihlakunnanoikeus on, hyläten vaatimukset enemmälti, oikaissut pesänjakajan toimittamaa ositusta siten, että A:n maksettavaksi tasingon määräksi vahvistettiin 30.256 markkaa 11 penniä ja B velvoitettiin suorittamaan A:lle 8.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.4.1984 lukien. Lisäksi B velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 3.000 markalla.

Käsittely Kouvolan hovioikeudessa

Hovioikeuteen 2.7.1984 jätetyssä kantelukirjoituksessa B on katsonut, että oikeudenkäynnissä oli tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettu oikeudenkäyntivirhe, jonka voitiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Asianosaisten poika X oli sukulaisuussuhteestaan huolimatta suostunut todistamaan jutun ensikäsittelyssä 8.5.1984. Uudelleen todistajaksi kutsuttuna X jutun jatkokäsittelyssä 5.6.1984 oli ilmoittanut kieltäytyvänsä todistamasta. Kihlakunnanoikeus oli sallinut hänen kieltäytyä. Koska X oli jo todistanut jutussa, hän oli luopunut oikeudestaan kieltäytyä todistamasta, eikä kihlakunnanoikeuden siten olisi tullut sallia hänen kieltäytymistään. Sen vuoksi B on vaatinut, että kihlakunnanoikeuden päätös tuomiovirheen perusteella poistetaan ja juttu palautetaan kihlakunnanoikeuteen uutta lainmukaista käsittelyä varten.

Hovioikeus on valituksen kohteena olevassa päätöksessään n:o 1546/84 lausunut, että kihlakunnanoikeus ei ollut menetellyt virheellisesti salliessaan X:n 5.6.1984 kieltäytyä todistamasta, minkä vuoksi kantelu ei antanut aihetta toimenpiteisiin hovioikeuden taholta.

A:n kihlakunnanoikeuden päätöksestä tekemän valituksen johdosta niin ikään 17.10.1984 antamallaan tuomiolla n:o 1547/84 hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden pääasiassa julistaman päätöksen pysyväksi.

Perustelut

Asianosaisten poika X on tultuaan nimetyksi todistajaksi ilmoittanut suostuvansa todistamaan ja tämän jälkeen vannomansa valan nojalla antanut kertomuksen. Kun hän täten on tässä riita-asiassa luopunut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:ään perustuvasta oikeudestaan kieltäytyä todistamasta eikä hänellä asiaa edelleen käsiteltäessä seuraavassa istunnossa ole ollut oikeutta peruuttaa suostumustaan, kihlakunnanoikeus on menetellyt virheellisesti salliessaan X:n uudelleen kuultavaksi nimettynä sukulaisuuteen vedoten kieltäytyä todistamasta. Tämä oikeudenkäyntivirhe on saattanut vaikuttaa jutun lopputulokseen.

Lainkohta

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 1 § 4 kohta

Päätöslauselma

Valituksen kohteena oleva Kouvolan hovioikeuden päätös 17.10.1984 n:o 1546/84 kumotaan. Elimäen kihlakunnanoikeuden 5.6.1984 julistama päätös ja Kouvolan hovioikeuden 17.10.1984 antama tuomio n:o 1547/84, jolla hovioikeus on A:n valituksen johdosta ratkaissut pääasian kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyttäen, poistetaan ja päätöksellä ja tuomiolla ratkaistu juttu palautetaan kihlakunnanoikeuteen siellä ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi.